Sanduku ya maisha.

Viikonloppu katsotaan ansaituksi; loppuviikosta potilaita ei enaa kuollut osastolle. Perjantaina syotiin eraanlaista pizzaa ja juotiin salaa oluet zombileffan aikana. Sahkot oli poikki, internet katkolla ja naapurin poikien tietokonekin ottanut jonkin paikallisen virustartunnan. Aamulla luettiin lehtia, juotiin kahvia ja nautiskeltiin ananasta heikkotasoisen piilokameraohjelman meuhkatessa taustalla. Nyt kun on vaelleltu kaupungilla, syoty jaateloa ja kauppahallin massiiviset riisiannokset ja ulkonakin on aurinkoista, vastoinkaymiset on taas kaukana jossain.

 Hypotermian valttamiseksi on joskus hyva kayttaa lampimia i.v.-nesteita.

Monet ratkaisut leikkurissa on aika omalaatuisia ja paljon on pitanyt viritella diy-systeemeita, kun muutakaan ei ole. Useimmat naista on kuitenkin ihan toimivia ja ajaa asiansa. Ei naissa oloissa voisi esimerkiksi ajatella juuri muuta kuin ketamiinia, kun intubaatioonkaan ei ole mahdollisuutta. Jotenkin siihenkin on tottunut, etta ketamiinilla nukutettu potilas saattaa liikehtia kovastikin, eika anestesian riittavyytta voi arvioida samoin kuin esimerkiksi meille tutummalla propofolilla. Sedatiiveista puheen ollen, erikoista oli tosiaan se, etta selvasti kipea lapsi oli "rauhoitettu" ennen osastolle laittamista varsin avokatisella diatsepaami-annoksella niin, etta malariaepailyn mahdollista vaikutusta tajunnantasoon ei voinut mitenkaan tutkimalla selvittaa.

- This child seems very ill, he doesn't respond to basically anything!
- No, he's just like that because he's on Valium!

 Voi olla, etta tassa on osaselitys myos toisten osastojen rauhallisuuteen, josta olemme kuulleet juttuja.

Holy water. The best we have.

Osastolla on enemman taysin arvoitukseksi jaaneita kaytantoja. Pikkuhiljaa on kuitenkin selvinnyt, miksi on niin tavattoman tarkeaa maarata jokaiselle aloitettavalle laakkeelle myos loppumispaiva, eika voida esimerkiksi arvioida kipulaakkeen tarvetta paivittaisilla kierroilla. Siksi, koska omaisten tulee kayda hakemassa sairaalan apteekista maaratty annos kutakin valmistetta ennen kuin hoitoa voidaan toteuttaa. Tietysti isomman eran ostaa sitten mieluummin kerralla, ja jos joku mielivaltainenkin antibioottihoito on vahingossa aloitettu, sen yleensa myos annetaan jatkua loppuun saakka. Ei mene hukkaan hyvat pillerit. Sama koskee nestehoitoa, mita on jotenkin vaikea ymmartaa korkeakuumeisen ja kuivuneen pikkulapsen odotellessa tipanlaittoa tuntikausia. Omin kasin ollaan nyt sitten kaytetty osaston kaikki kanyylit ja kumihanskat loppuun, kun on haettu hieman aktiivisempaa hoitolinjaa; moni meidan osastopotilas olisi Suomessa helposti teho-osastokandidaatti.

Sukulaiset tuovat mukana lakanat ja sapuskat, parhaassa tapauksessa maksavat hoidonkin.

Eniten kuitenkin murhetta aiheuttaa se, miten sekavaa toiminta valilla on. Huhu kertoo, etta kaikkialla sairaalassa tilanne ei ole ihan samanlainen, mutta jotenkin tassa on nyt ollut kaikenlaista. Kaikkien tyoaikaa menee kohtuuttomasti sellaisiin perusjuttuihin, etta haeskellaan jotain labratuloksia tai selvitellaan, onko niita kokeita oikeastaan otettukaan. Totta kai on aika toivotonta, kun 20-paikkaisella osastolla on kaksi hoitajaa, joista usein toinen on enimmakseen avustavissa tehtavissa. Juoksemista heille tulee aika tavalla, kun tavanomaisten toiden lisaksi pitaa luututa osasto, vieda verinaytteet labraan, kayda moneen kertaan labrassa kyselemassa aiemmin tehtyjen tutkimusten peraan, haeskella kadonneita potilaspapereita, patistella potilaiden omaisia kaymaan apteekissa tai tuomaan kotoa potilaan rtg-kuvat ja kuljettaa potilaita toiseen rakennukseen rokotettavaksi, leikattavaksi tai ultrattavaksi. Tai hakea sairaala-apteekista lisaa niita meidan loppuun kayttamia kumihanskoja.

Tallainen olisi nyt tilauksessa.

PS: Jos haluat viela antaa meille rahaa, laheta postia virtahevolle.

Soundtrack of the Weekend: Celine Dion - My Heart Will Go On (katuhittien kuuminta karkea)
Voice of the Street: ELFU MOJA MOJA BLAUSI MOJA MOJA NAIT DRESI MOJA MOJA!
Mananasi: 12