Mbili. Raskaassa lastissa ollut rekka on puoliksi
ojassa mutaisella epätiellä. Kyltin mukaan 112 kilometrin tienparannusprojektin
oli määrä valmistua tammikuussa 2013, mutta matkaa on lähinnä taitettu ajaen
vuoron perään keskentekoisen tiepohjan kumpaakin reunustaa. Matkustajat
jalkautuvat, bussi kaasuttaa raivoisasti mutavellissä ja ohittaa rekan.
Körötellään eteenpäin.
Tatu. Pysähdys taas jossain pitäjässä. Matkustajat
ojentelevat lannoite- ja perunasäkkejä ikkunoista, kapuavat ulos, nousevat
takaisin bussiin ja jäävät keskikäytävälle seisoskelemaan. Tässä vaiheessa
kuski yleensä sammuttaa moottorin ja ehkä noin 15 minuuttia myöhemmin
startataan taas. Välissä joku onnistuu myymään matkustajille lisää hiilillä
kypsytettyä maissia, tomaatteja ja limonaadia, jalkatilassa rapisevat
karkuteille lähteneet pavut.
Nne. Jonkun pysähdyksen aikana paikallinen
lodge-yrittäjä on ruvennut juttusille ja vakuutellut paikkansa hyvyyttä.
Noustaan bussista ennen päätepysäkkiä ja lähdetään seuraamaan miestä. Hetken
päästä nähdään valtava järvi ja palmuja, olkikattoisia bandoja, ihan oma ranta
ja ensimmäinen apina. Ehditään juuri sopivasti tilaamaan virvokkeita ja asettumaan
terassille katselemaan auringonlaskua. Kala-ateria on parasta pitkään aikaan.
Tano. Yöllä sataa rajusti, mutta teltan katto
pitää hyvin. Hyttysiä ei juuri vaikuta olevan. Aamiaisella katsellaan järvelle,
missä pienet kalastajaveneet keinahtelevat aallokossa, sateenkaari osoittaa
järvenpohjaan ja palmut huojuvat tuulessa. Lilla-kissa tulee syliin ottamaan
aamu-unia.
Sita. Vesi on vielä lämpimämpää kuin ilma. Aallot
yltyvät vaahtopäisiksi, järveä erehtyy toistuvasti kutsumaan mereksi. Ainoat
muut asukkaat lähtivät aamulla. Lilla-kissa hotkii ahnaasti järvestä poimittua
pikkukalaa ja tulee seurallisena touhuilemaan jalkoihin. Käsissä
Itä-Afrikkalaisen journalismin laadukkain lukemisto, ravintolassa taustaääninä
listahittien sijaan aaltojen pauhu. Pieni musta kissa hyrrää kyljessä ja
nautiskelee kähveltämästänsä pullanpalasta.
Saba. Pieni miinus siitä, että kyykkyvessassa ei
voi tietää, johtuuko lattian märkyys sinänsä hienosta ja edistyksellisestä
käsienpesuhanasta vai jostain muusta. Pikkukissan isi-kissakin on musta ja
tykkää pullasta. Välillä sataa, aallot lyövät ja vesi on koko ajan ihan
naurettavan lämmintä. Lounaaksi ehdotetaan sitä samaa, tolkuttoman herkullista
kalaa kuin eilen. Filippiiniläistaustainen emäntä esittelee moniaita kehitys-
ja bisnesvisioita. Arvovieraita on tulossa, luuta käy vinhaan.
Nane. Rantaa pitkin pääsee kylään, joka on bussin
päätepysäkki. Taloissa on tiiliseinät ja olkikatot, kirkossa lasimaalauksia
ikkunoissa ja keskustassa tutun näköisiä kauppoja, joista saa muoviastioita, keksejä
ja saippuaa. Muorilla on pihalla koju, mistä ostetaan puheaikaa raaputettavilla
latauslipukkeilla. Lasten kanssa käydään tuttua, älykästä dialogia:
- Hei, valkoihoiset eurooppalaiset!
- Hei, lapset, miten menee?
- Viileesti! *hihhihihi*
Tisa. Räikeänpunainen lintu lehahtelee pusikossa
eikä suostu kuvattavaksi. Kallioilla hiiviskelee myös sinisäkkiapinoita, jotka
kiinnostuvat, kun niille puhuu oravaa. Hetkeä myöhemmin leirissä teltan
yläpuolella oksistossa hyppelehtii koko pitkähäntäinen sukukunta. Pikkukissa
Lilla odottaa uskollisesti ravintolassa. Auringon laskiessa horisontti leiskuu
ja salamoi ainakin 180 astetta kaukaisuuksissa, rannassa vielä lempeät aallot.
Kumi. Yöllä on satanut lujasti, nuotion paikalla
hiiltyneitä rankoja. Bandojen puoleinen ranta on veden vallassa, järven pauhu
on vaikuttava. Kalastajaveneet keinahtelevat ulapalla kuin ei mitään.
Ensimmäisen maailmansodan aikainen vene kulkee kyllä perjantaisin, mutta vain
kahdesti kuussa, mikä oppaista ja muista lähteistä on kaiketi tarpeettomana
pois jätetty yksityiskohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti