Taivaanranta loimuaa ja savu nousee, silti virtahevot ovat hiljaa.

Elo on asettunut arkisiin uomiinsa taalla. Tyomatkan varrella laiduntavat tutut pikkuvuohet ja kanat juoksentelevat tielle, kirkon pihalla tanssitaan, naiset kantavat korikaupalla tavaraa paansa paalla ja koulu-uniformuillaan varikoodatut lapset huutelevat vuorokauden ajasta riippumatta good morning (sir!). Aikuiset tervehtivat vastaan tullessaan vasta ihan kohdalla tai mieluummin puoli askelta jo ohitettuaan, jolloin asiaankuuluvaa dialogia on kovin vaikea ehtia kayda lapi.

- Hello! How are you?
- Oh, I'm just fine. How are you this morning? 
- Fine, fine. How's the family?
- They are well. How's work?
- Good, just good. 
- Have a good day!
- Same to you! Let's meet again.
- Yes, we'll see soon! 

Hotellihuoneen ikkunan takaa kuuluu usein jarrujen sietamaton kirskunta, kun joku laskettelee alamakea fillarilla. Myos punainen fillari kirskuu sietamattomasti, mutta siina on sentaan mahdollista oikaista jalat melkein kokonaan, kun taas harmaata joutuu polkemaan ihan polvet suussa. Kitsaasti on satulalle suotu vartta.Yolla koiralaumat ulvovat ja jokin tuntemattomaksi jaanyt lahes yliaanen korkeudella vinkuva laite pitaa epasaannollista piipitystaan, jota ei koskaan paivalla kuule. Silti tai juuri siksi taalla nukuttaa ihan loputtomasti. Pimeyden tullen noin puoli 8 aikaan alkaa vasyttaa, mutta katuluutien rapsutukseen aamunkoitteessa ei sentaan heraa luonnostaan, vaan ylosnouseminen vaatii pienta taistelua joka aamu. Paivaunetkin tuntuvat tarpeellisilta toista tullessa ja venyvatkin herkasti iltaan saakka, jollei pida varaansa.

Keskimaarin pyykki kuivuu 4-5 paivaa ja luo sen aikaa kotoista tunnelmaa.

Sahkokatkot ovat  kayneet pidemmiksi ja niita tulee useammin. Parin paivan ajan kaupungilla on myos ollut aistittavissa savun hajua, illalla katuvalojen taas sammuttua nakyi talojen takana outoa valojen valahtelya ja leiskuntaa. Kukaan ei tunnu olevan millansakaan, joten tuskin mitaan kovin vakavaa. Keuhkokuvien saaminen on ollut viela tavallista vaikeampaa, koska ilmeisesti isommankaan sairaalan sahkot eivat huonona paivana riita tuottamaan vaativampaan kuvantamiseen tarvittavaa virtaa. Sen hetken, kun 15 vuoden takaiset diskohitit ja uusin gospel eivat raikaa kilvan ravitsemusliikkeiden kaiuttimista, eivatka Hyvaa joulua! toivottavat valotkaan loista, on taianomaista istua grillitulta haistelemassa ja nahda tahdet.

Toistaiseksi hippoja on nakynyt lahinna sementti- ja saippualaatikoissa.

Talla viikolla osastolla on ollut rauhallisempaa, uusina lahinna pari pahoinpideltya ja monta perusmalariaa (ja malaria tosiaan on erotusdiagnostiikassa aika karjessa nykyisin, oli oire mika vaan). Eilen jouduttiin toteamaan, etta meidan pediatrisesta tehostetun hoidon huoneesta oli vanhempien vaatimuksesta viikonlopun aikana kotiutunut lapsi, jonka veriripulin kanssa oli taisteltu monta paivaa. Rahat loppuivat, eivat voineet jaada pidempaan. Myohemmin saatiin viela nahtavaksi verensiirron jalkeinen, rajun vuodon edelleen jatkuessa otettu Hb-tulos, 31. Harmitti.

 

Meilla on vaaleat seinat ja siniset hyttysverkot, muuten sama meininki kuin lehtikuvassa.

Lukuvinkki terveydenhuollon globaalista kattavuudesta: The Lancet about giving everyone the health services they need without causing financial hardship.
Soundtrack of  the Day: joku tosi kiva biisi, missa lauletaan tosi monta kertaa OOH BABY, OOH BABY!