maanantai 17. maaliskuuta 2014

Det är ju lång väg från Nådendahl, del 2.

Kumi na moja. Lainaräpylöillä polskiminen on hauskaa, järvi tummuu taas tuimemmaksi muttei viilene. Trooppinen kosteus on kaikkialla, mutta suola ei tuoksu eivätkä lokit huuda. Eilinen seurue oli kehotuksista piittaamatta halunnut tuoda omat ruuat ja on nyt hakeutunut sairaalaan ruokamyrkytystään hoidattamaan. Filippiiniläisemäntä pahoittelee, kun tarjottavana on vain vasta nostettua kalaa, aurinkovoimalla toimivaa pakastinta ei ole vielä saatu hankituksi.

Kumi na mbili. Taivas repesi, teltoille mennessä tie oli muuttunut joeksi. Lupasivat tarjota venekyydin, mutta häipyivät sillä välin, kun oltiin maksamassa laskua, nuo kelvottomat, häikäilemättömät, valkoihoiset ökylodge-ihmiset. Ei niihin voi luottaa. Seisomme firman poikien kanssa huitomassa aallonmurtajalla yhtäläisessä epäuskossa ja myrskyn riehuessa; miten kehtaavat?

Kumi na tatu. Yläkerran naapurit saapuvat sairaalan johdon kanssa, lähdetään veneellä hakemaan illalliseksi kalaa. Ensimmäisen kerran moottori alkaa yskiä parinkymmenen metrin päässä rannasta. Pienten korjaustoimien jälkeen puksutellaan naapurikylään kerosiinihöyryillä, kalaa ei saada, mutta polttoainetta sentään. Lapset hyppäävät ruutua ja painivat rannalla, aurinko laskee ja aallot lyövät hiljaa. Viimeiset pari sataa metriä kotirantaan melotaan moottorin mentyä viidennen kerran elottomaksi.


Kumi na nne. Kalaa ei saatu kovasta touhuamisesta huolimatta. Kertaakaan ei ole ruuan valmistaminen ollut niin hidasta kuin sairaalan johdon auttaessa ja häärätessä keittiössä. Puolen yön aikaan generaattori lakkaa jyskyttämästä, täysikuu valaisee pilvien läpikin ihmeen kirkkaasti ja taivaalla erottuvat vieraat tähtikuviot.


Kumi na tano. Järvi on maailman toiseksi suurin ja rannasta niin lämmin, että joka kerta naurattaa. Aamu-uinnilla näkyy pieniä kaloja, vesi on kirkasta ja tyyntä. Aurinko paistaa hiekkarannalle, jossa ei ole muita, jokunen apina vain. Aallot yltyvät, keinuttavat ja hyppyyttävät väsymättä.

Kumi na sita. Autossa ei ole iskareita ja toinen eturengas on aamulla kertaalleen puhjennut, takapuskuri putosi kertaalleen jo tullessa. Ylilääkärin suhtautuminen ajoneuvoonsa on epätarkoituksenmukaisen jääräpäistä, takakumi puhkeaa reilun kilometrin jälkeen. Ajettavuus paranee aavistuksen, koska nyt molemmat oikeanpuoleiset renkaat ovat vasempia pienemmät, mistä lie leikkiautosta lainatut. Geneerisen poikabändin making of -musiikkivideot luovat tunnelmaa, karkea sora tuntuu pohjan läpi ja junan ryskytyksen ennakoitavuutta voi vain kaivata, kun tietä halkovia railoja väistellään pientareelta toiselle.

Kumi na saba. Auto juuttuu mutaan, kuski torjuu taas ensimmäiset ehdotukset työntämisestä ja jyrrää paikallaan vielä hetken, renkaat kuopivat tyhjää. Tottuneesti neljä takapenkkiläistä kompuroivat tielle, liukastelevat nilkkaan asti ylettyvässä punamullan värisessä liejussa. Juostaan kaatosateessa autonperässä, kura roiskuu, ajoittain salama valaisee tienoon. Surumielinen country sopii matkamusiikiksi. Vielä seuraavassakaan kylässä ei voi paikata renkaita ja loput varakumit eivät ole vanteilla, ei ole varaa puhkoa enää useampia.

Kumi na nane. Väärä hälytys, kaikki renkaat toistaiseksi ehjiä. Jatketaan matkaa ja laskeskellaan leikkisästi, mitä selviytymisvarusteita kukin on rantalomalle ottanut mukaan. Tulentekovälineitä, ehtymättömät vesivarat, valaisimia, teräaseita, kompassi ja narua. Auringon kypsyttämä nahka hankaantuu omiin ja kanssamatkustajien vöihin, vetoketjuihin ja mutaan.

Kumi na tisa. Isomman kylän valot erottuvat jo, kun etummainen vararengas puhkeaa. Matkaa on tehty nelisen tuntia, edettykin yli 40 kilometriä. Vanne mutkalla rullataan keskustaan, missä yritteliäs joukko ottaa rengas-asiat hoitaakseen. Nälkäkin on, mutta ruokaa ei ole saatavilla. Juodaan vahvaa inkivääriteetä ja syödään munkkeja. Yläkerran pojat pistävät piipuksi ja huvittavat paikallisia. Kuu loimottaa, ei sadakaan enää, matka jatkuu hyvätasoista tienpohjaa sivusta seuraten.


Ishirini. Auton dvd-järjestelmä tarjoilee urologisia oppitunteja ja vahvaa gospel-tulkintaa. Joukkue nuokkuu puolittaisessa horteessa, yksi poikittain toisten sylissä. Odottamattoman pian kaupungin valot alkavat kirkastua, ollaan perillä ilman enempiä remontteja. Hotellin portinvartija on viimeinen, joka herää auton torven soitantaan.

2 kommenttia:

  1. Aivan uskomaton matkakertomus! Väkisinkin lukiessa nauratti, vaikka monet uskomattomalta kuulostavat tilanteet tuskin aiheuttivat kokijalleen riemunkiljahduksia. Voipi olla, että kotiin palattua matkanteko täällä voi tuntua häkellyttävän helpolta ja nopealta.

    VastaaPoista
  2. Noista lukusanoista ajattelin opetella suosikkinumeroni 13 eli kumi na tatu.

    VastaaPoista