Habari za safari?

Ensimmäisiä kirahveja oli vaikea nähdä, kuroteltiin kattoluukusta kiikareilla metsänrajaa kohti. Vähän myöhemmin ympäriinsä seisoskelevia pitkäkauloja vaikutti olevan joka puolella ja loppupäivästä keskellä tietä toljottavat, lopulta hidastettuun juoksuun lähtevät kirahvit vaikuttivat jo varsin arkisilta. Luontofilmien kovaosaiset statistit, hätähäntäiset impalat, säntäilivät siellä täällä ja lietsoivat paniikkitunnelmaa myös muutenkin hötkyileviin seeproihin. Virtahepojen röhkinä kantautuu pitkälle kun koko yön ruohoa mussuttaneet jättiläiset rypevät joukko-osastoina lampareissaan. 

Toki oli myös parin sorttisia apinoita, elefantteja, jättiantilooppeja, vesipuhveleita, pahkasikoja, mangusteja ja 400 lintulajia. Latinankielisiä nimiä emme tunne, mutta ainakin kyyhkynen, keltainen lintu, helmikanalintu, dinosauruksen näköinen lintu, auton edellä hölmösti säntäilevä kanalintu, vihreä lintu, räikeä punaoranssi lintu, valkoinen buffaloiden kaverilintu sekä onnen sinilintu näyttäytyivät. Tosikkolinnuista oli mm. haukkoja, kotkia ja korppikotkia.

Kotimatkalla tien vieressä makasi komeaharjainen leijona, joka pesi hieman tassujaan ja kävi rentona miltei selälleen makaamaan. Etäisyyttä omasta nenänpäästä leijonan keltaisiin silmiin oli reilut kymmenen metriä.  Vähän jännitti.

 

Jokamiehen oikeuksiin tottuneena tuntuu kummalliselta maksaa metsäalueella oleskelusta ja erikseen vielä siellä kävelemisestä, mutta ostettiin oikeus pidempään jaloitteluun. Perinteisen, joskin tavattoman kellontarkasti tarjoillun paahtoleipäaamiaisen voimin lähdettiin taivaltamaan järvelle. Varsin pian alkumatkan varrelle näytteille asettautuneet eläimet loppuivat ja alkoi sataa. Vettä tuli koko Afrikan taivaan täydeltä toista tuntia, mutta pakkohan se oli jatkaa kun tuli lähdettyä. Mitättömät, edellispäivän tähteistä muodostuneet eväät syötiin perillä, seurattiin sittisontiaisen uurastusta ja juotiin hieman tästäkin järvestä. Eräopaskin riisui sadeviitan ja vaelsi paluumatkan tyylikkäästi nahkakengissä, suorissa housuissa ja rynnäkkökivääri olalla. Linnuntietä reissu oli 18 km suuntaansa, joten maratonista tuskin jäi paljoa puuttumaan. 

 Voi olla, etta namakin kulissit oli pystytetty hallituksen autokuntia varten. Jotenkin liioiteltuja asetelmia.