Kaikki alkaa olla valmista. Tavarat melkein pakattuna ja viimeinen ilta kasilla. Loytyi jopa ravintola, jonka ruokalistassa oli mielikuvituksellisia annoksia, kuten Banana Chocolate Violence ja PhD Salad. Syotiin jalkkariksi jaateloa ja olo oli miltei eurooppalainen, ainakin ei-afrikkalainen. Hotellin menninkaistytto riemastui kun tultiin takaisin ja hyppasi innostuksissaan kaulaan. Hih.
Viimeinen potilas oli keski-ikainen mies, joka oli baarista tullessaan koheltanut fillarilla siihen malliin, etta kylkiluita oli poikki ainakin viisi ja olkapaa sijoiltaan. Maarattiin kipulaakkeita ja parempia rontgen-kuvia seka pidettiin sormet ristissa, etta ilmiselvan kivun vuoksi varovaisen pinnallinen hengitys ei menisi enaa huonommaksi eika enempia ongelmia ehtisi yon aikana kehittya. Aamukierrolla epaily herasi, etteivat hoitajat olisi toteuttaneet laakemaarayksia, mutta haastattelussa selvisi, etta mies ei itse ollut viitsinyt laakkeita hankkia. Mina mitaan kipulaakkeita tarvi. Kotoisaa.
Alle 5-vuotiaiden ja 65 tayttaneiden hoito on potilaalle ilmaista. Raskaana olevat ja HIV-positiiviset saavat myos ilmaista hoitoa, tuberkuloosin laakkeet tulevat potilaille myos maksutta. Suurin osa vaestosta maksaa kuitenkin terveydenhoitokulunsa omasta pussistaan. Erilaisia sairaskuluvakuutuksia on olemassa, yhtena suurena julkisten tyontekijoiden pakollinen NHIF, jonne palkansaaja ja tyonantaja pulittavat molemmat 3 %:a palkasta vastaavan summan kuukausittain. Yhteisot, kuten kylat, voivat liittya yhteen tarjolla olevista vakuutusjarjestelmista, joiden hinnat vaihtelevat alimmillaan noin 15 tekstiviestia vastaavasta kuukausimaksusta ylospain. Tavoitteena olisi, etta 2015 mennessa 30 % kansasta olisi jonkun vakuutuksen piirissa, nyt vakuutettuja on noin 7-9 %.
Pulssioksimetrin lisaksi hankittiin sairaalalle kirjoja, jotka kyllakin viela ovat jossain harkien vetamassa postivaunussa tulossa. Jotta potilaskansioita ei tarvitsisi enaa kursia kokoon laastareilla, ostettiin joka osastolle rei'ittimet. Kuulakynia saatiin kollegoilta juuri parahiksi paketillinen, joka iloiten otettiin vastaan. Paristoja ostettiin niin paljon kuin yhdesta kaupasta saatiin irti, jotta verenpainemittarit toimisivat taas jonkin aikaa. Koska paikkakunnalla oli tarjolla niin vahan mitaan mielekasta ostettavaa, perustettiin kriittisesti sairaiden lasten hatarahasto. Turhan monta kertaa tuli vastaan tilanne, etta ihan yksinkertaisilla jutuilla olisi voinut akuutisti kipean lapsen vointia ja ennustetta parantaa, mutta jopa henkea saastavat hoidot jaivat joskus saamatta siksi, ettei vanhemmilla ja sukulaisilla ollutkaan rahaa. Tyypillisesti raha-asiat eivat tietenkaan tulleet esiin siina kierrolla, vaan esimerkiksi seuraavana paivana, tyhjaa petipaikkaa ihmeteltaessa.
Kauniiksi lopuksi osuttiin huijarisektoriin.
Joku tassa mentaliteetissa on viela sellaista, mita ei ihan pysty kunnolla kuvaamaan. Sellaista, miten ihan joka asiassa mennaan aarimmaisen pienilla marginaaleilla sillloinkin, kun varaa olisi tehda edes pikkuisen paremmin. Etta jos korjataan auto, niin vaan sen verran, etta pohja ei putoa ensimmaisessa kaarteessa (mutta toisesta ei ollut mitaan puhetta). Etta hotellissa on juuri niin monta pyyhetta kuin on huoneitakin, niin etta sateella ollaan ilman. Etta jos veneessa pohja alkaa vuotaa, ei sille tehda mitaan niin kauan kuin joku ehtii ayskaroida yhta nopeaan. Sitten kun ei enaa ehdi ja vene uppoaa sadan metrin paahan rannasta, hoetaan yhteen aaneen, miten onnekkaita oltiin, kun ei sen pahemmin kaynyt.
Huijaritaksa of the Day: + 100 %
Song of the Week: Justin Timberlaken joku biisi (ihan lehdessa luki)
Nights before home: 2
Täällä jo kovasti odotellaan teitä, uteliaina myös lisätarinoita ja kuvia reissun värikkäistä vaiheista. Hyvää ja turvallista kotimatkaa!
VastaaPoista